Kun "kaikki muuttuu", muttei tunnu missään... Tarkoittaako se että ole tunteeton ihminen? Senhän olenkin jo huomannut ettei itkeminen onnistu, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta silloinkin vain silmät kostuivat. En siis osaa itkeä. Ehkä minä tosiaan olen tunteeton?

Jos jotakuta kiinnostaa mitä nyt tälläkertaa on tapahtunut, niin voinhan minä kertoakkin; Gummi- siis äiti- muutti hornankukkuun eilen. Käy kyllä kuullemma täällä pari kertaa viikossa ja näin... Ok, what is broblem? Kaikki nyt vaan käyttäytyy niin kuin joku ongelma tässä hommassa olisi. Eilenkin kun tyyppi häippäs, selitti kaikkea että "kyllä mä oon  edelleen samallailla kaikessa mukana" ja "mä ymmärän jos teitä harmittaa, mutta se vaan on parempi näin". Selvä juttu, asia ymmäretty. Miksei tunnu missään? Oikeastaan... Nyt voisin samalla kertoa mikä oli itsellä ensimäinen ajatus: "Jeee, nyt voi mennä vaikka keskellä yötä ampumaan jousella ilman että joku on stalkkaamassa!"

Ompas tämä ahdistavaa... Nyt kun asiaa mietin, niin muistan etten itkenyt hautajaisissakaan, sen kerran kun niissä olen ollut... Kaikki itkee, paitsi minä. Oi voi...

Nyt kuitenkin siirytään lennossa toiseen aiheeseen; tänään on Walmiksella startti jonkusen tunnin päästä, ja sieltä ehkä jotain postaustakin tulossa! Tietystihän voisin kirjoittaa myös Viksun kisoista ja Äijän lennokkaasta (tai vähemmän lennokkaasta) ratsastuksesta... Pitää miettiä.

-Randur